Uskontoperinteeseen kääntyneillä on usein maine siinä kasvaneita vakaumuksellisempina uskovina. Moni ehkä jää lapsuuden uskontoonsa vain siksi, ettei saa aikaiseksi erota siitä. Uskontoon kääntyminen sen sijaan edellyttää tietoista päätöstä ja aktiivista toimintaa.
Islamin osalta tiedetään, että käännynnäiset ovat yliedustettuina Isisin ja muiden äärijärjestöjen riveissä. Suomessa useat yhteiskunnallisesti aktiiviset ja näkyvät muslimit ovat olleet nimenomaan käännynnäisiä. Esimerkkeinä heistä mainittakoon Abdullah Tammi, joka tuli takavuosina kuuluisaksi Suomen islamilaisen puolueen perustajana, ja Pia Jardi, joka oli Helsingin niin sanotun suurmoskeijahankkeen keskushahmoja.
Mutta pitääkö käännynnäisten maine tosiuskovina paikkansa? Tähänastiset tutkimukset eivät anna kysymykseen yksiselitteistä vastausta.
Daniel W. Snookin, Lee Branum-Martinin ja John G. Horganin tutkimus yhdysvaltalaisista muslimeista on tuore yritys kartoittaa mahdollisia eroja uskontoperinteeseen kääntyneiden ja siihen syntyneiden uskonnollisuudessa. Tutkimus toteutettiin internet-kyselynä, johon osallistui kaikkiaan 356 yhdysvaltalaista muslimia, joista noin puolet oli kääntynyt islamiin.
Kyselyssä käytetty lomake mittasi kaikkiaan kuutta uskonnollisuuden osa-aluetta: uskoa islamin perusopetuksiin, uskonnollisia epäilyksiä, vastoinkäymisten tulkitsemista Jumalan rangaistuksiksi, uskonnon tarjoamia voimavaroja, islamiin perustuvaa etiikkaa ja sitoutumista islamin velvoitteisiin. Käännynnäisyys oli yhteydessä kolmeen ensimmäiseen näistä: Kääntyneet olivat islamiin kasvaneita vähemmän vakuuttuneita islamin perusopetusten totuudesta ja kokivat enemmän uskonnollisia epäilyksiä. Kääntyneet myös tulkitsivat syntyperäisiä muslimeita harvemmin vastoinkäymiset Jumalan rangaistuksiksi.
Snookin ja kumppanien tutkimus haastaa täten yleisen mielikuvan käännynnäisistä poikkeuksellisen innokkaina uskovina. Islamiin kääntyneet olivat päinvastoin muita vähemmän sitoutuneita uskontonsa perusopinkappaleisiin ja epäilivät niitä enemmän.
Eräs mahdollinen syy islamiin kääntyneiden ja siihen syntyneiden välisiin eroihin on se, että uskonnollinen kääntymys ei yleensä merkitse yhden maailmankatsomuksen täydellistä korvaamista uudella. Kääntyminen on yleensä aina enemmän tai vähemmän osittainen: osia aiemmasta vakaumuksesta jää jäljelle ja yhdistyy uudesta perinteestä omaksuttuihin ajatuksiin ja käytäntöihin. Islamiin kääntyneillä on usein kokemusta erilaisista uskonnollisista ja henkisistä perinteistä, ja heidän maailmankatsomuksensa saattaakin sisältää aineksia niin islamilaisista kuin monista muistakin lähteistä.
Snook ja kumppanit selittävät tulostaan myös aiemmilla tutkimuksilla, joiden mukaan sitoutuminen uskontoon ei riipu niinkään tavasta, jolla sen piiriin on tultu, vaan siitä, kuinka tiiviisti uskontoperinne on kietoutunut yhteen uskonnonharjoittajan oman elämäntarinan kanssa. Islamin piirissä kasvaneilla on ollut käännynnäisiä enemmän aikaa oppia uskonnostaan ja kerryttää siihen liittyviä kokemuksia. Olen itsekin kirjoittanut eräässä aiemmassa tekstissäni siitä, kuinka uskontoperinteen merkitys itselle nousee siihen liittyvistä elämänkokemuksista.
Snook, D. W., Branum-Martin, L., & Horgan, J. G. (2021). Zeal of the convert? Comparing religiousness between convert and nonconvert Muslims. Psychology of Religion and Spirituality. Advance online publication. https://doi.org/10.1037/rel0000421
