Tutkimuksissa on todettu, että uskonnollisuus on yhteydessä psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Yhteyttä on selitetty monenlaisilla mekanismeilla: Eräiden tutkimusten mukaan uskovilla on keskimääräistä terveellisemmät elämäntavat ja vähemmän erilaista riskikäyttäytymistä, esimerkiksi päihteiden käyttöä. Toisten tutkimusten mukaan lupaukset tuonpuoleisesta onnesta suojaavat kuolemanpelolta. Selitykset ovat monet, eikä yksikään niistä varmasti tyhjennä koko pajatsoa.
Identiteettitutkijana kiinnostuin heti Rita Phillipsin, Vincent Connellyn ja Mark Burgessin artikkelista, jossa uskonnon ja terveyden yhteyttä selitetään niin sanotun identiteettiprosessiteorian (Identity Process Theory, IPT) avulla. Teorian mukaan ihminen pyrkii muodostamaan itsestään käsityksen, joka palvelee kuutta eri tarvetta: 1) tarvetta kokea jatkuvuutta oman menneisyyden ja nykyisyyden välillä, 2) tarvetta kokea olevansa yksilö, 3) tarvetta kokea hallitsevansa omaa elämäänsä, 4) tarvetta kokea itsensä arvokkaaksi, 5) tarvetta kokea elämä mielekkääksi ja merkitykselliseksi sekä 6) tarvetta kokea yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Jos identiteetti ei riitä täyttämään näitä kuutta tarvetta riittävässä määrin, sitä täytyy muuttaa. Jos henkilö ei esimerkiksi koe merkityksen ja yksilöllisyyden tunteita työssään, hän ei todennäköisesti rakenna identiteettiään ammatin vaan esimerkiksi harrastuksen tai perhesuhteiden varaan.
Phillips, Connelly ja Burgess haastattelivat tutkimustaan varten kahdeksaa eri-ikäistä miestä ja naista, joita yhdisti se, että he kaikki kuuluivat karismaattisiin kristillisiin yhteisöihin, rukoilivat vähintään tunnin ajan joka päivä ja olivat kokeneet kääntymyskokemuksen (eli ”tulleet uskoon”). Kaikki haastateltavat kuvasivat uskoon tuloa edeltävää aikaa tavalla, joka tutkijoiden mukaan viittasi edellä mainitun kuuden identiteettitarpeen täyttymättömyyteen: Heidän tarinoissaan toistui kokemus yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta, jota he olivat pyrkineet täyttämään hakeutumalla mukaan esimerkiksi rikollisjengiin tai johonkin alakulttuuriin. He olivat mukautuneet parhaansa mukaan ympäristön normeihin, mikä puolestaan oli heikentänyt tunnetta oman elämän hallinnasta ja omasta yksilöllisyydestä.
Uskoon tulon jälkeistä elämää puolestaan leimasi kokemus Jumalan rakkaudesta, joka oli heidän osanaan ilman ehtoja ja ansioita. Usea haastateltava koki Jumalan luoneen juuri hänet, juuri tietynlaiseksi ja juuri tiettyä tarkoitusta varten. Tämä pönkitti heidän merkityksen tunnettaan ja uskoaan omaan arvoon ja erityisyyteen. Usko Jumalan varauksettomaan rakkauteen puolestaan vapautti heidät tavoittelemasta muiden ihmisten hyväksyntää. Haastateltavat eivät tunteneet tarvetta mukautua muiden toiveisiin, mikä lisäsi kokemusta oman elämän hallinnasta. Luottamus Jumalan armoon auttoi antamaan anteeksi itselle ja muille, mikä tuki henkistä hyvinvointia ja hyviä sosiaalisia suhteita.
Tutkimuksen suurin heikkous on mielestäni se, että tiedot uskoon tulosta ja sitä edeltävästä ajasta perustuvat haastateltavien muistikuviin – ja ihmisillä tuppaa olemaan taipumus muistaa elämänsä tavalla, joka saa heidän nykyisen minänsä näyttäytymään hyvässä valossa. Omaa uskoon tuloa perustellaan sekä itselle että muille korostamalla sitä edeltäneen ajan ankeutta ja sitä seuranneen ajan auvoisuutta. Moni omaan tutkimukseeni osallistunut ex-muslimi muisti aivan vastaavasti entisen uskonnollisen elämänsä synkkänä aikana, johon uskosta luopuminen toi valon. Olipa ihmisen oma vakaumus uskonnollinen tai uskonnoton, ihmisellä on tarve nähdä se vaihtoehtoja parempana ja muokata oma elämäntarina palvelemaan tätä tarvetta.
Phillips, R., Connelly, V., & Burgess, M. (2021). Explaining the relationship between religiosity and increased wellbeing avoidance of identity threat as a key factor. Journal of Beliefs & Values, 42(2), 163–176. https://doi.org/10.1080/13617672.2020.1799152
